Lähdin valmennukseen, koska pohdin ja jahkailin sitä, mitä haluan, pitäisikö olla unelmia ja kuinka niitä toteuttaisi. Valmennus oli kokemuksensa erittäin positiivinen sekä hyödyllinen.

Erityisesti valmennuskertojen karttuessa kokemus valmennuksen hyödyllisyydestä kasvoi, kun aivot työstivät asioita huomaamatta ja valmennuksessa tulleet oivallukset jalkautuivat arkielämään.

Valmennuksessa oli hyvää konkreettiset tehtävät, tavoitteet ja mielikuvaharjoitukset. Ne haastoivat sopivasti kääntämään omaa ajattelua, mikä oli minulla monesti avain oivalluksiin. Alkuun jotkut harjoitukset ja tavoitteiden asettaminenkin tuntui ajatuksena vaikeilta, mutta kun niihin heittäytyi mukaan, ne olivatkin todella hyviä. Kun vielä oivalsi, ettei niitä voinut tehdä mitenkään väärin, heittäytyminen helpottui.
En keksi mitään muutettavaa valmennuksessa.

Valmentajana olit ihanan avoin olemukseltasi. Olit ilmaisultaan sopivan neutraali, etkä millään lailla johdatellut. Kuitenkin sinusta huokui sellainen rohkaiseva lämpö, että sinulle pystyi sanomaan mitä vain tietäen, ettet arvioi tai tuomitse edes mielessäsi.

Koin valmennustilanteen turvalliseksi. Valmentaja oli empaattinen ja koin että minun tuntemukseni kohdattiin aidosti.
Sain avaimia omaan itseeni ja oivalluksia muuttaa polkuani paremmaksi.

Olin miettinyt tietynlaista rutiiniprosessia jo kauan aina silloin tällöin. Vasta sun valmennuksessa tajusin, kuinka monta ongelmaa se mun kohdalla oikeasti ratkaisisi. Kun prosessin sai käytäntöön, se tosiaan ratkaisi monta asiaa.